perjantai 23. maaliskuuta 2012

Onko lempisuklaassani kitkerä sivumaku?

Rakastan suklaata. Tummaa ja vaaleaa, pähkinöillä tai ilman, levyissä, konvehteina tai vaikka kuivatun karpalon päällisenä. Heikkoina hetkinä saatan sortua pitämään jopa joulukalentereista tutun muovisen makuisista suklaalätyköistä tai valkoisesta suklaasta. Erittäin heikkoina hetkinä. Opiskeluenergiani koostuu pääosin Earl grey -teestä ja Fazerin suklaakonvehdeista, joita ostan erittäin usein yliopiston kahviloista. Ongelmakäyttäjän tavoin olen alkanut häpeillä kulutustani enkä enää kehtaa hakea suklaa-annostani päivittäin samasta kahvilasta, vaan asioin vaihtelevasti eri ravintoloissa siinä toivossa, ettei kassahenkilökunta muistaisi minua.



Enpä siis tiennyt tiistaina Minituplan ja teen kanssa luennolle viuhtoessani, että se jäisi viimeisekseni. Olisinko syönyt sen hitaammin? Olisinko nauttinut siitä enemmän? Vai olisiko se maistunut kitkerämmältä, jos olisin tullut ajattelleeksi, että suklaanautintoni takana seisoo luultavasti rivi lapsia, jotka työskentelevät kurjissa olouhteissa Länsi-Afrikan kaakaoviljelmillä?

Uusi, suklaaton arkeni alkoi tiistaina 20.3. kello 19, kun katsoin tämän:
http://documentaryheaven.com/the-dark-side-of-chocolate/
Ja kun myöhemmin luin näitä:
http://www.eiorjuudelle.fi/site/kylmatotuus
http://www.kuluttaja.fi/Page/d10b5871-58c2-49ec-a7dd-d94e18eddcfb.aspx

The Dark Side of Chocolate on tanskalaisen journalistin ja ohjaajan Miki Mistratin katsaus kaakaon tuotantoon liittyviin ongelmiin kuten ihmiskauppaan ja lapsityövoimaan. Vaikka kaakaon tuottajat ja jalostajat hyväksyivät 2000-luvun alussa ohjelman, jolla pyritään eroon pakkotyöstä ja luodaan säännöt lasten työskentelylle, eivät tulokset toitaiseksi ole päätä huimaavia. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja Yhdysvaltojen kehitysapujärjestön vuonna 2002 teettämän tutkimuksen mukaan Länsi-Afrikan kaakaopelloilla työskenteli kyseisenä vuonna 284 000 lasta, joiden paikka olisi ollut koulussa. Suurin osa lapsista työskentelee vanhempiensa tiloilla, mutta 2500 heistä oli orjia.



Jälkinäytös:
Kävin tänään luovuttamassa verta, mistä SPR palkitsee pikkupurtavalla. Raskain mielin jätin Marianne-karkit kuppiinsa ja join kostoksi neljä lasillista omenamehua. Kirjoitin palautelaatikkoon toipuvan riistosuklaanarkkarin tilityksen siitä, kuinka mukavaa olisi, jos SPR tarjoaisi Reiluja herkkuja verenluovuttajille. Nii.


Kuvat:
we <3 it
http://roarmag.org/2011/04/dark-side-of-chocolate-child-slavery/

3 kommenttia:

  1. Jos ei täysin halua (tai hirvittävien vierotusoireiden vuoksi kerrassan pysty) luopumaan suklaasta, niin reilunkaupan suklaata voi popsia melko hyvällä omalla tunnolla :)

    "Reilun kaupan suklaa osoittautui nimensä veroiseksi. Suomenkin kehitysmaakaupoissamyytävää Mascao -merkkistä Reilun kaupan suklaata valmistava Claro Fair Trade sai tutkimuksessa lähes täydet pisteet, 37 pistettä 40:stä mahdollisesta...Suomessa on myynnissä muitakin Reilun kaupan merkin saaneita suklaa- ja kaakaotuotteita. Niitä kaikkia voi hyvillä mielin popsia, sillä ne täyttävät samat kriteerit kuin Mascaosuklaa."

    Kelpo valikoima reiluja suklaita ja muita reiluja ja ekoja herkkuja löytyy esim:
    http://kauppa.ruohonjuuri.fi/makeat-herkut/429/dg?openGroup=429

    Herkutella saa, mutta ei muiden kustannuksella, vaan oman vyötärönlinjansa kustannuksella. Nii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta naisten kannattaisi pysyä erossa suklaasta joka tapauksessa, jotta pysyvät hyvässä muodossa.

      -Nacho

      Poista
  2. Voi Nacho!
    Sinä se sitten olen ihan hirveä. Suklaa on naisille suurta herkkua! Ja luulenpa, että sinunkin elämäsi naiset pysyvät iloisina (ja sietävät sinun julkeita kommenttejasi!) paremmin suklaan voimalla.
    Itse rakastan suklaata, jossa on ihania pähkinöitä tai suloisia marjoja joukossa, harmainakin päivinä suklaa piristää!
    Tämä suklaan epäekologisuus tuli minulle kyllä suurena yllätyksenä - enkö voi enää syödä suklaata? Pistää miettimään. Kuinka elämäni nyt käy? Mutta surettaa kaikki ne pienet lapset, jotka joutuvat työskentelemään kaakaotiloilla.
    Ehkä voisin adoptoida kaikki nuo suloiset lapsikullat? :)

    T.Hille

    VastaaPoista