keskiviikko 29. elokuuta 2012

Ei kehitysavulle!

Niinhän se on: kun kysymys on eri, vastaus on eri. Huhtikuussa tehty galluppi kertoo mm., että täällä halutaan karsia kehitysyhteistyön kuluista, mutta sitten taas heinäkuun tutkimuksen mukaan sitä kannatetaankin. Luin näin artikkelista, jossa tarkemmin pohditaan, mistä ero johtuu. Hyviä tutkimuksia varmaan molemmat, mutta kyllähän minäkin sen tiedän, että kaikenlaiset tutkimukset ja tilastot näyttää yhtä, mutta onkin  toista. Kun meitä ihmisiä tutkitaan, tapahtuu analyysia suuntaan jos toiseen. Aina pitää olla tarkkana, sen minä vaan sanon!

Kun kerran minulta kysyt, kannatanko kehitysapua/kehitysyhteistyötä, sanoisin ehkä ”en”. Tai sitten ”kyllä”. Riippuu vähän, mistä piñata roikkuu ja kenellä on maila. En kannata siinä mielessä, että mielestäni sitä vaativaa epäoikeudenmukaisuutta ei tulisi ollakaan! Sanon ei lamaannuttavalle, passivoivalle ja kohdettaan alentavalle ”kehitys”toiminnalle! Toisaalta kannatan, että rahat ja muut resurssit siirtyy myös kehitysmaihin päin, lähes keinolla millä hyvänsä. Asetelma ei kuitenkaan ole hyvä: täältä heitellään pitkin hampain tai pyhimyshymyyn pingotetuin huulin almuja (ehtoja sanellen) samalla, kun toinen käsi littaa kaverin naamaa mutaojaan... Toivon kuitenkin, että ehkä avustusten ja tukien avulla toinen voi vahvistua ja vähitellen vaatia ja saada kunnollista kohtelua ominkin voimin. Mahtava esimerkki asetelman muuttumisesta on Norjan supertilintarkastus kehitysmaiden velkojen oikeutuksesta (mm. Kepa). Hmm... Mutta vainko rikas voi olla reilu?

(¡¡¡Viva!!!)Meksiko-hankkeessa toimitaan muuten sillä kehutulla ruohonjuuritasolla, jolla suomalainen järjestö voi valvoa ja ohjata varojen kestävää käyttöä yhteistyössä kohdemaan paikallisen kumppanijärjestön kanssa. Teilläkin resurssit riittää varmentamaan, että varat menee kohteeseensa niin kuin halutaan, silleen kestävästi. Toinen asia on sitten valtioiden suorat tuet. Koska rahaa saattaa kadota korruption pyörteisiin tai kehnoihin hankkeisiin, tätä kritisoidaan paljon ja mielestäni syystäkin. Eräs arvostamani henkilö tosin painotti myös tällaisen tuen tarpeellisuutta. Ajattelin, että onhan kaikenlaisia resursseja (…luonnonvarat, orjat, työpanos…) yhtä (tai enemmän) anteeksiantamattomasti poiskin sieltä viety kuin nyt kohennetaan paikallisen pyramidin kärkeä. Mutta Haitin tapauksessa tajusin yhden uuden suuren syyn, miksi. Raportin mukaan  esim. vain 1 % humanitäärisistä avustusrahoista on mennyt viralliselle Haitille, ja muut miljoonat erilaisten järjestöjen ja muiden toimijoiden kautta (lue myös täältä). Olihan se ihan hyvä, että telttoja tuli ja apua saatiin, mutta maahan on muodostunut rinnakkainen epävirallinen valtio sen virallisen lisäksi! Uudenlaista kolonialismiako! Länsimaiset järjestöt perustaa uuden valtion syrjäyttäen vanhan! Noh, joka tapauksessa. Ei kansallisvaltioilla muutenkaan mene hyvin, mutta tuskin tästä on hyötyä Haitin uudelleenrakennukselle. Mielestäni myös tämä apuraha on ollut kuitenkin tarpeen, etenkin kun se irti kerran lähti. Toivottavasti homma korjaantuu…

Jos kysytään, kannatanko toimivaa ja voimaannuttavaa kehitysyhteistyötä, vastaan kyllä. Huonoa taas en tavallaan kannata, mutta periaatteessa kyllä. On vaikea tietää, mikä milloinkin on hyvä ja mikä huono. Entä pitäisikö suomalaisten rahoja käyttää suomalaisiin vanhuksiin? Kyllä pitäisi. Heikkoja kuuluu avittaa Suomessakin (tai ei heitäkään pitäisi korostetun erikseen avittaa, homman pitäisi toimia). Järjestelmä on miniatyyri globaalista: osalla on liikaa, osalla erittäin liian vähän. Jossain on valuvirhe.

Vahvoin suukoin ja halauksin, Nacho Pepe