Maailma kylässä

Kävin tänään Helsingissä Maailma kylässä – festivaaleilla (http://www.maailmakylassa.fi/etusivu), mistä on muodostunut minulle keväinen loppuhuipennus. Aluksi lukioikäisenä menin sinne kevään viimeisten kokeiden jälkeen pääasiallisesti maistelemaan uusia ruokalajeja, mutta myös kansainvälisen tunnelman innoittamana. Vuosien varrella motivaatio on vaihtunut ruokateltoista myös infotelttoihin, joista löytyy mahdottoman paljon inspiroivaa tietoa, mahdollisuuksia ja lisäksi ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Tietysti ruokateltat ovat edelleen tärkeä osa festivaalia, vaikkei enää se ainoa juttu.

Tällä kertaa etsin kuumeisesti uutta tietoa yhdistyksistä, hankkeista, yms. Päätin koota tänne top 3 mielenkiintoisimmista jutuista:

1.       Kirjastot & kehitys – Yhteistyötä Namibian, Tansanian ja Suomen kirjastojen välillä:

Mukana on 20 kirjastoa Namibiasta ja kaksi Tansaniasta, joiden kautta pyritään poistamaan köyhyyttä sekä lisäämään tietoyhteiskuntapalveluita. Työntekijöitä koulutetaan myös Suomessa.

Facebookissa: https://www.facebook.com/kirjastokehitys

2.       Liike ry – Liikunnan Kehitysyhteistyö:

Nyt on pakko lainata infolapusta: ”Liikunta on kansainvälinen vaikutuskeino, jonka avulla voidaan ehkäistä konflikteja ja lisätä demokratiaa sekä tasa-arvoa. Liikunta toimii puskurina poliittisten kiistojen välissä ja auttaa esimerkiksi pakolaisia sopeutumaan uuteen yhteiskuntaan.”

Netissä: http://www.liike.fi/

3.       Reilun matkailun yhdistys:

Yhdistys lisää tietoisuutta matkailun vaikutuksista luontoon ja paikallisiin sekä painottaa eettisiä valintoja. Tämä liittyy hyvin myös edelliseen blogitekstiin.

Netissä: http://www.reilumatkailu.fi/

Jos teillä on aikaa, huomenna olisi vielä mahdollisuus käydä festareilla. Menkää vaikka kuuntelemaan Jukka Poikaa ja maistamaan voikukilla höystettyä afrikkalaista ruokaa sekä kuulemaan kännykkäteollisuuden pimeästä puolesta. Ihan must!

Terveiset Helsingistä Maailma kylässä -tunnelmista Graciaksen säestämänä.

Lentäen olisit jo perillä, mutta matkalla on merkitystä

”Istanbul kutsuu!”, ”Liput varattu!!!”, ”Pariisiin viikonlopuksi murun kanssa <3”, ”Pakko päästä jonneki! Kuka lähtee viikonlopuksi vaikka Gdanskiin???”, ”JFK NYC!”, ”Huomenna lähtö!” jne. jne.

Matkailu on kyllä mukavaa: pääsee hetkeksi pois arjesta, jonnekin ihan muualle, seikkailemaan, näkemään maailmaa, tutustumaan ihmisiin ja kulttuureihin. Eikä maksa juuri mitään. Parikymmentä vuotta sitten suomalaisten buumi Manner-Espanjaan, Kanarian saarille, Kreikkaan ja ehkä Yhdysvaltoihin täytti meidän kaikki toiveemme. Nyt Thaimaakin on jo lame ja hip-tyyppien mielestä kaluttu loppuun, kuten Floridan ja Etelä-Euroopan rannikotkin. Pelkkä seksi- ja huumeluolien ympäröimä mätänevä luuranko jätetään jäljelle. Turistit haluavat kauemmas ja syvemmälle.

Paljon on ollut puhetta globaalista yhtenäis-McDonalds & Coca Cola-kulttuurista ja matkailijoiden negatiivisesta vaikutuksesta paikalliskulttuuriin ja talouteen. Etelän eksoottiset kohteet ovat meille taivas maan päällä. Länsimainen turistimatkailija ei voi kuin ihmetellä, miten upeaa elämä on Goalla tai vaikka Abu Dhabissa. Aitojen sisäpuolella. Sitä sietääkin ihmetellä, sillä se ei ole todellisuutta. Meitä varten luotu illuusio, joka tuskin hyödyttää montaa paikallista vaikka tuomamme lantit olisivat paikallisesti arvokkaampia. Mässäilemme paikallisten työllä, luonnolla, vedellä ja ruoalla –pikkurahalla (tosin Arabiemiraateissa ei pikkurahalla pärjää). Illuusiota on myös matkailijoiden pako arjesta. Mitä me pakenemme ja minne muka?

Halusin kuitenkin kiinnittää huomion lentoliikenteen ympäristöhaittoihin. Siihenkin liittyy raha. Kukapa ei matkustelisi vähintään kerran vuodessa ulkomaille, kun voi päästä 40 eurolla edestakaisin Eurooppaa. Miten se on mahdollista? Säästämme maapallon köyhimpien ja tulevien sukupolvien kustannuksella, velkaannumme ekologisesti ja muut maksaa. Hintoja laskee myös lentoyhtiöiden verovapaudet ja suora tuki. Kahden hengen meno-paluu Turusta Lontooseen aiheuttaa päästömäärän, jolla on yhtä suuri vaikutus ilmastonmuutokseen kuin noin 1 260 kilolla hiilidioksidia. Kokonaisuudessaan lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat noin kaksi prosenttia ja typenoksidit 3 prosenttia ihmisten aiheuttamista kokonaispäästöistä, kun cirrus-pilvien vaikutus otetaan huomioon, saattaa lentoliikenteen aiheuttama osuus nousta jopa 8 prosenttiin. Tämän lisäksi lentokenttien ja -koneiden valmistus ja ylläpito sekä maantiekuljetukset kentille kuormittavat ympäristöä

Jokaisen henkilökohtainen matka silloin tällöin on vain pieni osa, mutta kuten monessa eri yhteydessä todetaan: pienistä puroista syntyy suuri joki. Ihmettelen, miten globaaleista kehitysaiheista huolestuneet kolleganikin matkustavat vuosittain surutta tuhansia kilometrejä lentäen. Ympäristö ja kehitys ovat niin linkittyneet toisiinsa, että aidosti kehitysasioiden puolesta puhuva ei voi ignoroida matkustelun ympäristöhaittoja. Kärjistetysti puhutaan city-vihreistä, jotka kauhistelevat autoilun päästöjä mutta kuitenkin itse lentävät vuosittain kadehdittaviin kohteisiin, ja vieläpä pröystäilevät sillä! Jos heidän on pakko päästä matkaan, voisivatko he olla siitä hiljaa sen sijaan että luovat todellisuutta matkailun glamourista? Jokainen voisi miettiä, mistä matkustelun tarve syntyy ja oikeuttaako sen oikeasti itselleen. 

NO EI! (http://sarjishaku.fi/Viivi%20ja%20Wagner/03.06.2011)

Matkustelusta on tullut niin arkipäiväistä, ettei se oikeastaan enää säväytä: on saatava enemmän ja useammin. Ehdottaisin kuitenkin päinvastaista: laatua määrän sijaan (sen lisäksi ehdotan ankarampaa verotusta lentoliikenteelle niin, että tuotto siirtyy vaikutusten minimointiin). Lentomatkustamista vieraaseen maahan viiden tai kymmenen vuoden välein. Siitä tulisi suuri seikkailu. Matkaa voisi odottaa ja suunnitella, ja se voisi tapahtua esimerkiksi elämän etappien juhlistamiseksi. Nuoren valmistumismatka, johon yhdistyisi askel itsenäistymistä kohti, tai perinteinen häämatka, joka kuitenkin olisi harvinaisuutensakin vuoksi erittäin ainutlaatuinen.

Junalla matkustaen saisi tuntea etäisyyden pitkästä aikaa ja matkasta tulisi matkan ja seikkailun tuntuinen: pääsisi oikeasti kauas ja sen tajuaisi. Eikö se olisi enemmän kuin yhtäkkinen ilmestyminen kohteeseen?

Lopetan kirjoituksen eräästä tv-sarjasta poimimaani viisauteen, joka meni jotenkin näin: 

”Jos on kadottanut onnen Pasilassa, ei sitä löydä Goalta.”

Ajatelkaa, hyvät ihmiset, ajatelkaa.

-AA-

Synnyinsijoilla

Hei,

Olen aivan innoissani kesän tulosta! Vaikka tänäänkin on hieman pilvisempää, tämä kappale tuo varmasti auringonsäteet synkempäänkin hetkeen. Kuunnelkaa rauhassa ja ajatelkaa luontoa, kaikkia kauniita kukkia, lehtiä ja eläimiä, merta ja taivasta... 

Vaikken kirjauskonnoista niin välitäkään, lause "Maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman" on hyvä muistaa. Meidän pitäisi muistaa arvostaa sitä, mistä tulemme, maata eli luontoa JA naista. Esimerkiksi useissa alku-uskonnoissa tämä ymmärrettiin: luontoa ja naisjumalattaria jumaloitiin. Luonnonantimet ja kohtu saivat sen mystisen arvon, jonka ne ansaitsevat. Naiseuden arvostaminen ja sen arvon korostaminen ei ole pois miehiltä tai uhkaa miehiä. Sen sijaan, että sukupuolielimemme silvotaan (miksi, oi, miksi!?) tai nähdään vain välineenä miehiseen nautintoon, niitä pitäisi ihastella, rakastaa ja kunnioittaa. Katsoin Hävystä häpeämättä -dokumentin, ja kauhistuin mitä paineita nuoret, ja kaikenikäiset naiset, joutuvat kokemaan (turhaan!!!), vaikka jokainen on kaunis ja arvokas, niin miehet kuin naiset ja kaikki siltä väliltä. On kuitenkin väärin, että komeita fallossymboleja on siellä täällä kun naisen sukupuolielimen saama julkisuus on lähinnä miehiä varten tehty porno (välineenä! usein myös leikeltynä ja vaalennettuna) ja pilalla piirretyt kirkkoveneet kusisiiin porttikonkeihin. Arvostetaan mieluummin toisiamme ja näytetään se! Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Ja miten uskomattoman arvokas ja kaunis planeetta meillä onkaan! Pidetään siitä ja toisistamme huolta ennen kuin on aivan liian myöhäistä (se hetki on pian!).

Sydämillä, Hille

Kysy KEHY:stä – Nacho-setä vastaa!

Koska olen runsaan fanipostin seassa saanut myös vastausta vaativan kirjeen, päätin perustaa tänne blogiin palstan, jolla vastaan lähettämiinne kysymyksiin. Ensimmäinen kysymys oli hiukan negatiivinen sävyltään, mutta nousen sen yläpuolelle vastaamalla asiallisesti.

”Hei Nacho Pepe!

Kauhistuin ensimmäistä blogitekstiäsi. Minusta osoitat käsittämätöntä suvaitsemattomuutta tiettyjä ihmisryhmiä ja ihmisiä kohtaan väittämällä, että maailma pelastumiseksi feministit, fitness-urheilijat, hipit, puhelinmyyjät ja vielä Jone Nikulakin tulisi lähettää kuuhun. Mitä sinulla on heitä vastaan ja kuinka voit kuvitella, että tiettyjen kansanryhmien ja (kieltämättä) ärsyttävien julkisuudenhenkilöiden lähettäminen pois voisi pelastaa maailman. Eikö avain pelastukseen olisi suvaitsevaisuudessa! Minusta tämä on nyt juuri sitä paljon puhuttua vihapuhetta, joka suomalaista nettikeskustelua riivaa.

-Maila Martikainen, Turust”

Hei vaan Maila M!

Taidat olla hiukka takakireä, kun noin suivaannuit. Tai kenties edustat itse juuri noita kuuhun lähetettäviä kansanryhmiä ja yrität siksi puolustautua. Tai olet vaan ruennut ärsyttäväksi defenssinä koulukiusaamiselle, jonka uhriksi olet joutunut nolon nimesi takia.

Väännetäänpä nyt sitten oikein rautalangasta, miksi muunmuassa näiden luettelemieni ihmisten täytyisi maailman pelastumisen nimissä uhrautua muuttamaan asuinpaikkaansa: 

- Feministit syyllistyvät kansankiihottamiseen. He vaarantavat miesten ylivertaisen aseman sekä sekoittavat muiden naispolojen päät ja rakkauselämän puhumalla kaikkea soopaa. Globaalin tasapainon ylläpitämiseksi tarvitaan miehiä, joilla on tasapainoinen parisuhde (eli kuuliainen vaimo).

- Fitness-urheilijat taas vievät maapallolta liikaa tilaa kaikkinen lihaksineen ja käyttävät liikaa luonnonvaroja vetämällä sadan afrikkalaisen lapsen edestä proteiineja. Lisäksi he edesauttavat geenimanipuloidun soijan markkinavaltausta.

- Hipit taas vaarantavat kansantalouden kuluttamalla liian vähän ja haisevat pahalle.

- Puhelinmyyjien karkoittamista ei kenellekkään varmasti tarvitse selittää.

- Jone Nikulakin taitaa olla aika selvä tapaus, kun mietitään miten paljon mukanokkelaa paskaa ja kaksihaaraisia hiuksia siitä irtoaa.

Huomauttaisin vielä lopuksi, että kuuhun täytyisi maailman pelastamiseksi lähettää myös muita: esimerkiksi Kirka-fanit, turkulaiset bussikuskit ja kaikki elävät mailat.

Saludos,

Nacho Pepe

^joka toivoo jatkossa vain asiallista palautetta

Globaali oikeudenmukaisuus – kyllä vai ei?

Peter Singer kirjoittaa artikkelissaan Famine, Affluence, and Morality (Philosophy and Public Affairs, nro 1, 1972) hyvin tunteisiin vetoavasti, että meidän parempiosaisten tulisi antaa omastamme kaikki ylimääräinen pois. Olemme oikeutettuja pitämään ainoastaan sen osan, joka on välttämätön elämän ylläpitämisen kannalta. Kaikesta muusta tulisi luopua, sillä Singerin mukaan ei ole mitään mieltä pohtia muita taloudellisia tai sosiaalisia asioita niin kauan, kuin meillä on käsissämme niinkin massiivinen ongelma kuin noin miljardi nälkäkuoleman partaalla olevaa ihmistä. Artikkelin luettuaan voi olla vaikeaa olla kokematta syyllisyyttä.

Kuitenkin esimerkiksi John Rawls lähtee toisenlaisista lähtökohdista: Hän näkee poliittisten instituutioiden merkityksen erittäin tärkeänä osana maailman ongelmien ratkaisua. Rawlsin mukaillen voidaan sanoa, että syytämällä rahaa ja pyrkimällä muuttamaan tilannetta välittömin keinoin olemme piankin samassa lähtökohdassa, köyhiä ja nälästä kärsiviä vain on entistä enemmän. Ihmiset saattavat hetkellisesti selviytyä, mutta ilman jatkuvaa tukea yhteiskunnan toipuminen voi olla mahdotonta.

Lähde: http://n2nolla.fi/index.php/suomi-on-asiakaspalvelun-kehitysmaa/

 Suomen kehitysyhteistyö on viime aikoina valinnut ”Rawlsilaisen” lähestymistavan. Heidi Hautala kirjoittaa blogissaan (http://www.heidihautala.fi/2012/02/kehitysyhteistyo-vastaa-uusiin-haasteisiin/), että uuden suunnan tarkoituksena on mm. auttaa kehitysmaita irti riippuvuussuhteista ja tarkoituksena on lähestyä apua tarvitsevia yhä enemmän heidän omista tarpeistaan käsin.

Periaatteessa voimme siis todeta, että hyvään suuntaan on menty ja otettu oppia mahdollisista virheistä. Onko kuitenkin käymässä myös niin, että voimme hyvällä omalla tunnolla sijoittaa itsemme tilanteen ulkopuolelle – en tee mitään, koska rahani ja vaivani ei ole hyvästä. On ehdottoman tärkeää pyrkiä  muuttamaan poliittisia instituutioita, mutta olemmeko todella valmiita käyttämään siihen useita vuosikymmeniä ja sulkemaan silmämme ongelmilta samalla kun sadat miljoonat ihmiset kärsivät. 

Ehkäpä voisimmekin kerätä parhaat päältä ja tukea uusien instituutioiden syntyä samalla kun annamme oman panoksemme ihmisten jokapäiväisen selviytymisen puolesta jo nyt?