Karibuni chuo kikuu cha Dar es Salaam!

Niinhän se on, että opiskeluaika, nimittäin vaihto-opiskeluaika, on elämän parasta aikaa! Olin vuosi sitten Tansaniassa North South South –vaihdossa, ja olen ikionnellinen päätöksestäni hakea ohjelmaan. En kokenut kulttuurishokkia, vaan olin innostuneen hämmästynyt kaikesta heti alusta alkaen kun lentokentältä suunnattiin (armottoman väsymyksen ja nestehukankin kera) kohti kampusta. 

Persoonalliset dala-dalat vei sydämen heti! Tansanialainen 

Suomessa vieraillut nainen tosin jäi ikävöimään Suomen

joukkoliikennettä. Se on hyvin ymmärrettävää, sillä 

turvataso ei näissä busseissa ole kovin korkea...

Vaikka osasin varautua paperien pyörittämiseen ja siihen, ettei luennot välttämättä ala silloin kuin pitäisi, turhauduin aika paljon alun epävarmuuteen kaikessa. Useasti raahauduttiin luentosaleihin turhaan. Vähitellen lukuvuosi kuitenkin käynnistyi ihan oikeasti, ja systeemi tuli tutummaksi. Opiskelu oli aika hc-settiä. Päälle 30-asteen hellelukemissa ei keskittymiskyky ole kovin korkea ‒ etenkin jos on unohtanut ottaa vettä mukaan. Aina silloin tällöin jonkun pää painui pulpettiin ja kerranpa yksi opiskelija pyörtyikin… 

Massaluennolla

Ennen kuin lähdin Tansaniaan, sain käsityksen, ettei opinnot ole kovin kummoisia ja kuvittelin, ettei opiskelijoilta vaadita paljoa. Nyt tiedän kuitenkin, että vaikka resursseja on vähän, kyllä siellä opiskellaan. Tai ehkä juuri siksi. Kursseja piti muistaakseni olla 4‒6, ja yhdessä kurssissa on kolme oppituntia viikossa: kaksi luentoa ja yksi varattu seminaareille. Lisäksi lukemistoa on todella paljon, ja tuona aikana luinkin enemmän tieteellisiä artikkeleja ja kirjoja kuin minulta on kotiyliopiston kursseilla vaadittu. Vuosi jakautuu kahteen jaksoon. Jakson keskivaiheilla on välitentit ja lopuksi laajat lopputentit. Työtä riitti, ja kun oli vielä hämmentynyt kaikesta (asioiden hoitaminen, opintojen suorittaminen), en ihmettele miksi yksi vaihtarikin taisi saada burn outin... Kateellisina kuunneltiin joidenkin vaihtareiden tanssi- ja kaiverruskursseista… 

Yliopistoasuntoloita

Asuin ja viihdyin loistavasti kampuksella ja sen asuntolassa, vaikka suuri osa vaihtareista hakikin kämpän muualta. Rakennus oli hiukan törkyinen ja huone pieni, vesi- ja sähkökatkoja oli melko usein, mutta mun mielestä oli kätevää, mukavaa, edullista ja turvallista asua yliopiston lähellä. Asuntolassa kuului myös elämän äänet (huutelut, sirkkojen siritys, sammakoiden yöllinen kuoro, koirien haukunta...). Kollektiivinen huokaus sähkökatkon yllättäessä tai riemunkiljahdus niiden taas palatessa oli myös ainutlaatuinen kokemus!

                                        

Mun puoli huoneesta (harvinaisen siistinä) ja oikealla kerroksen pyykkipiste. Kun vesi oli ollut kauan poissa ja alkoi suhisemaan putkissa, kaikki ryntäsi täyttämään omat saavit eikä sitä sitten aina riittänyt kaikille...

Ei arki ihan huoletonta ollut. Tarinat machete-ryöstöistä, asuntoloiden putsaamisista ja puskissa väijyjistä oli ihan tavallisia. Pimeällä ei kannattanut mennä ulos, etenkään yksin, ja pimeähän tuli siinä kuuden-seitsemän aikaan. Ei me tietenkään koko ilta-aikaa huoneessa istuttu. Cafeteriassa saattoi kaverin kanssa käydä, tai bajajilla kauempanakin. Yöelämä tuli myös monipuolisesti koettua, eikä riskinarviointi ollut aina ihan kohdillaan. Hengissä kuitenkin selvittiin! Turvallisuudentunne vaihteli: välillä jokin seikka laukaisi ylivarovaisuuden kun taas välillä koki olevansa ehdottoman turvassa. Ei rikollisuus ollut ainoa pelättävä: etenkin liikenne mutta myös eläimet ja sairaudet olivat huomattavasti suurempi uhka kuin koto-Suomessa. Nyt vähän huvittaa, mutta ei sihisevää ja uhittelevaa pikkuapinaa (tai laumaa!) ole kiva kohdata.

Ruokaloita oli useita, erilaatuisia ja -hintaisia, pitkin kampusta. Tässä  Cafeteria 2. 

Koen hyötyneeni jonkin verran suorittamistani opinnoista, mutta sitäkin enemmän vaihdon tarjoamasta elämänkoulusta. Mun elämä oli toki tuollakin etuoikeutettua, mutta kaikenlaisen safarimatkailun ja ylenpalttisen Safarin kittaamisen ohella koin myös jotain mitä rahalla ei saa. Paikalliset kyselivät usein Suomen (tai Euroopan) ja Tansanian eroja. Vastasin, että täällä Tansaniassa on enemmän elämää. People are more alive, life is lived more (syy tähän voi tosin olla surullinen...). Me tarjottiin välillä paikallisille, noh oluet, mutta jakaminen oli yleisemminkin maan tapa. Jos on mistä jakaa, jaat. Kyllä ihmiseen voi luottaa (tai toisaalta: on pakko luottaa). Jos aiheutti jonkinlaista ongelmaa, kommentti oli jokin variaatoista hakuna noma, hamna shida tai se Disney-lapsille tuttu hakuna matata. Älä huoli, kyllä kaikki järjestyy. Kulttuurishokki iskikin vasta, kun tulin takaisin Suomeen ja elintasoero iski naamalle. 

Puu yliopistonmäellä. Tämän alla netti toimii!

"Polepole (tai kesho, kesho) on tavallaan täkäläinen versio toteamuksesta mañana, mañana. Tänään piti ehkä alkaa luennot, mutta eivätpä ne alkaneet. Me ja kolme muutakin opiskelijaa oltiin löydetty yhdeksäksi seminaarihuoneeseen, mutta tunnin odottelun jälkeen joku  kävi kysymässä laitokselta asiaa, ja tuli sitten kertomaan, ettei proffa tule tänään paikalle. Kai me sitten jotain hyödyllistä (?) tehtiin, mutta lounaalla kaveri tajusi katsoa kelloa ja meillä olikin yhtäkkiä enää seitsemän minuuttia aikaa löytää Yombo kolmonen kampuksen toiselta puolelta. Ei vielä täysin tiedetä paikallista etikettiä, mutta sen verran tajutaan, että olisi varmasti kohteliasta olla ajoissa. Kiihdytimme vauhtimme melkein suomalaiseen käyntinopeuteen, mikä oli loppujen lopuksi virhe, koska luentoa ei ollut ja me oltiin ihan hikisiä ja poikki. Pitää mennä hitaasti, polepole. Kolmannen peruuntuneen luennon kohdalla apulaisluennoitsija tuli ystävällisesti kertomaan, etteivät he vielä aloita sitä luentosarjaa."

 ---

"Nä tehtävät on oikeesti vaativia, ja koska täällä ei  opiskelijoilla aina oo omaa konetta ja nettiä, homma on haastavaa. Meillä sentään on netitkin, mutta yhteyden laatu ja sähköntulon epävarmuus haittaa jo ihan tarpeeksi! Paikallisille nostan hattua! Täällä opiskellaan tosissaan, kun kerran yliopistoon on päästy, ja tyypit jääkin ahkerasti luentojen jälkeen loppupäiväksi seminaarihuoneisin opiskelemaan."

Yliopiston kirjastossa. Onneksi oli pääsy G-Scholarin lisäksi  Nelliin ja Ebraryyn.  
Maailman tieteilijätkin on aika eriarvoisessa asemassa kun ajatellaan pääsyä tietoon... 

”Ekat University Examinationit on justiinsa kaadettu ja vatsa on toiminut vaihtelevalla menestyksellä. Pari vaihtaria on sairastanut malarian ja mahapöpö Cafeterian ruoasta on jyllännyt. Kuuma on ollut ja hiki virtaa edelleen vaikka paikallaan pysyisi. Vesi- ja sähkökatkot on nyt yleistynyt, mutta eilenkin tenttiinluku sujui taskulampun valossa (muuten täällä oli kyllä säkkipimeää!)." 

"Paitsi että mä oon likaisempi kuin ikinä, meiän koko huone on erittäin törkynen. Ei täällä oikein ehdi/jaksa siivoskella, kun olisi muitakin velvollisuuksia, siivousvälineet on vähän kehnot ja meiän huoneessa on niin paljon kamaa, ettei se oikein onnistukaan. Kämppis on ehkä hiukan useemmin tarttunut harjan varteen (mun piti siivota oma osuuteni viime sunnuntaina, mutta kuinkas kävikään: oltiin rantabileissä aamuun saakka ja sain siten luvan lykätä siivousta). Eilen myös mä olin ahkera, mikä johtuu pitkälti siitä  että muuten olisi pitänyt lukea tenttiin..."

College of Arts and Social Scences. Jos on asiaa yläkerroksiin, 
ei kannata ajoittaa kiipeämistä lämpimimpään aikaan... 

"Keskiviikkona oli viimeinen University exam. Se meni ehkä kaikkein huonoiten kaikista testeistä, mitä meillä on ollut. Ehkä osittain sen ja jonkinmoisen tilanteen tajuamisen takia ei tullutkaan sitä kevyttä ja iloista fiilistä, joka yleensä lukuvuoden tai kokeitten jälkeen tulee..."

Tässä oli opiskeluun liittyviä muistoja vaihtoajalta. Juuri kun pääsi byrokratiaan kiinni ja ymmärsi systeemistä jotain, oli aika palata takaisin Suomeen... Vaikka opiskelukokemus Darissa oli itsessäänkin todella ainutlaatuinen, arvostan todella paljon sitä kaikkea muutakin: arkea (ja juhlaa) ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Omaan elämääni tällä kaikella on ja on jo ollutkin kauaskantoisia vaikutuksia.

Opiskelijat chillailee varjossa, myös marraskuussa 2013