Lentäen olisit jo perillä, mutta matkalla on merkitystä

”Istanbul kutsuu!”, ”Liput varattu!!!”, ”Pariisiin viikonlopuksi murun kanssa <3”, ”Pakko päästä jonneki! Kuka lähtee viikonlopuksi vaikka Gdanskiin???”, ”JFK NYC!”, ”Huomenna lähtö!” jne. jne.

Matkailu on kyllä mukavaa: pääsee hetkeksi pois arjesta, jonnekin ihan muualle, seikkailemaan, näkemään maailmaa, tutustumaan ihmisiin ja kulttuureihin. Eikä maksa juuri mitään. Parikymmentä vuotta sitten suomalaisten buumi Manner-Espanjaan, Kanarian saarille, Kreikkaan ja ehkä Yhdysvaltoihin täytti meidän kaikki toiveemme. Nyt Thaimaakin on jo lame ja hip-tyyppien mielestä kaluttu loppuun, kuten Floridan ja Etelä-Euroopan rannikotkin. Pelkkä seksi- ja huumeluolien ympäröimä mätänevä luuranko jätetään jäljelle. Turistit haluavat kauemmas ja syvemmälle.

Paljon on ollut puhetta globaalista yhtenäis-McDonalds & Coca Cola-kulttuurista ja matkailijoiden negatiivisesta vaikutuksesta paikalliskulttuuriin ja talouteen. Etelän eksoottiset kohteet ovat meille taivas maan päällä. Länsimainen turistimatkailija ei voi kuin ihmetellä, miten upeaa elämä on Goalla tai vaikka Abu Dhabissa. Aitojen sisäpuolella. Sitä sietääkin ihmetellä, sillä se ei ole todellisuutta. Meitä varten luotu illuusio, joka tuskin hyödyttää montaa paikallista vaikka tuomamme lantit olisivat paikallisesti arvokkaampia. Mässäilemme paikallisten työllä, luonnolla, vedellä ja ruoalla –pikkurahalla (tosin Arabiemiraateissa ei pikkurahalla pärjää). Illuusiota on myös matkailijoiden pako arjesta. Mitä me pakenemme ja minne muka?

Halusin kuitenkin kiinnittää huomion lentoliikenteen ympäristöhaittoihin. Siihenkin liittyy raha. Kukapa ei matkustelisi vähintään kerran vuodessa ulkomaille, kun voi päästä 40 eurolla edestakaisin Eurooppaa. Miten se on mahdollista? Säästämme maapallon köyhimpien ja tulevien sukupolvien kustannuksella, velkaannumme ekologisesti ja muut maksaa. Hintoja laskee myös lentoyhtiöiden verovapaudet ja suora tuki. Kahden hengen meno-paluu Turusta Lontooseen aiheuttaa päästömäärän, jolla on yhtä suuri vaikutus ilmastonmuutokseen kuin noin 1 260 kilolla hiilidioksidia. Kokonaisuudessaan lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat noin kaksi prosenttia ja typenoksidit 3 prosenttia ihmisten aiheuttamista kokonaispäästöistä, kun cirrus-pilvien vaikutus otetaan huomioon, saattaa lentoliikenteen aiheuttama osuus nousta jopa 8 prosenttiin. Tämän lisäksi lentokenttien ja -koneiden valmistus ja ylläpito sekä maantiekuljetukset kentille kuormittavat ympäristöä

Jokaisen henkilökohtainen matka silloin tällöin on vain pieni osa, mutta kuten monessa eri yhteydessä todetaan: pienistä puroista syntyy suuri joki. Ihmettelen, miten globaaleista kehitysaiheista huolestuneet kolleganikin matkustavat vuosittain surutta tuhansia kilometrejä lentäen. Ympäristö ja kehitys ovat niin linkittyneet toisiinsa, että aidosti kehitysasioiden puolesta puhuva ei voi ignoroida matkustelun ympäristöhaittoja. Kärjistetysti puhutaan city-vihreistä, jotka kauhistelevat autoilun päästöjä mutta kuitenkin itse lentävät vuosittain kadehdittaviin kohteisiin, ja vieläpä pröystäilevät sillä! Jos heidän on pakko päästä matkaan, voisivatko he olla siitä hiljaa sen sijaan että luovat todellisuutta matkailun glamourista? Jokainen voisi miettiä, mistä matkustelun tarve syntyy ja oikeuttaako sen oikeasti itselleen. 

NO EI! (http://sarjishaku.fi/Viivi%20ja%20Wagner/03.06.2011)

Matkustelusta on tullut niin arkipäiväistä, ettei se oikeastaan enää säväytä: on saatava enemmän ja useammin. Ehdottaisin kuitenkin päinvastaista: laatua määrän sijaan (sen lisäksi ehdotan ankarampaa verotusta lentoliikenteelle niin, että tuotto siirtyy vaikutusten minimointiin). Lentomatkustamista vieraaseen maahan viiden tai kymmenen vuoden välein. Siitä tulisi suuri seikkailu. Matkaa voisi odottaa ja suunnitella, ja se voisi tapahtua esimerkiksi elämän etappien juhlistamiseksi. Nuoren valmistumismatka, johon yhdistyisi askel itsenäistymistä kohti, tai perinteinen häämatka, joka kuitenkin olisi harvinaisuutensakin vuoksi erittäin ainutlaatuinen.

Junalla matkustaen saisi tuntea etäisyyden pitkästä aikaa ja matkasta tulisi matkan ja seikkailun tuntuinen: pääsisi oikeasti kauas ja sen tajuaisi. Eikö se olisi enemmän kuin yhtäkkinen ilmestyminen kohteeseen?

Lopetan kirjoituksen eräästä tv-sarjasta poimimaani viisauteen, joka meni jotenkin näin: 

”Jos on kadottanut onnen Pasilassa, ei sitä löydä Goalta.”

Ajatelkaa, hyvät ihmiset, ajatelkaa.

-AA-